Tässä jo vuosi sitten kirjoittamani mielipide, joka ei kelvannut sen paremmin Helsingin Sanomille eikä Aamulehdelle.
Matti Hoviseppä
Piispainkokous ristiriidassa Jeesuksen kanssa
Piispainkokouksen selän kääntö homopareille jatkaa luterilaisen kirkon vanhoillista linjaa, joka on ristiriidassa jopa Jeesuksen opetusten kanssa.
Kirkko tuntuu etsineen iät, ajat Raamatusta suojelua luterilaisuudelle pyhän sanan niistä kohdista, joissa käsitellään hengenpalvelijoille äärettömän ongelmallista seksuaalisuutta.
Juontavatkohan seksuaalisuuteen liittyvät salailu, häpeä ja synnintunto kirkon johdon omista ennakkoluuloista ja kokemuksista, jotka ovat vuosisatojen aikana takertuneet kuin iilimadot pappien ja piispojen sieluihin?
Sukupuolivähemmistöjä on helppo lyödä, varsinkin ns. ”väärin rakastavia”, sillä samalla voi tukahduttaa itsessä jossain syvällä piileviä ei-heterogeenisia ajatuksia.
Onhan ihminen miehen ja naisen hedelmä.
Kirkon perustehtävänä on ollut kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, välittämään lähimmäisistään - erilaisuudesta huolimatta.
Mihin on unohtunut kultaisen säännön periaate?
Homoja on toiminut kautta historian myös Suomen luterilaisessa kirkossa, samoin lasten hyväksikäyttäjiä - Pietarsaaren saarnaajan synkkä tapaus lienee vain jäävuoren huippu.
Mitenkähän Jeesus mahtaisi suhtautua pappien ja piispojen homopelkoihin, jos hän sattuisi nousemaan kuolleista?
Jos Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, kai Hän antoi myös homogeenit.
Miksi eräiden käskyjen polkemista ei ole tuomittu saarnanpöntöistä veriruskeiksi synneiksi?
”Kukaan ei voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”
Silti luterilainen kirkko on antanut vuosikymmeniä siunauksensa markkinataloudelle etsimällä tuottoja eniten lihottavilta korkotileiltä.
Sen sijaan Nasaretilainen kaataa Raamatussa rahanvaihtajien pöytiä, esittää kamelin, neulansilmän ja rikkaiden välisen mahdottoman yhtälön sekä asettuu puheissaan säännöllisesti köyhien ja kaltoin kohdeltujen puolella.
Piispojen ansiotaso pyöri viime vuonna 100 000 euron tuntumassa.
Miksi hengenmiesten pitää asua loisteliaissa asunnoissa ja ansaita noin kolme kertaa ns. tavallista palkansaajaa enemmän?
Jeesus eli ja asui ihan toisella, vaatimattomalla tavallaan, yllään ihokas ja jalassaan sandaalit.
”Joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen tämän kanssa.”
Kuinkahan moni ihminen, myös pappi, tuntee pistoksen sydämessään? Raamatun mukaan ei edes ruohonkorsi taitu Jumalan tietämättä.
Kirkko ei ole myöskään piitannut käskystä älä tapa, sillä onhan se siunannut aseita, ja puolustusvoimissa ahertaa kenttäpiispa.
Jeesus korostaa vuorisaarnassa pyhätöissä rukoiluun sisältyvän usein tekopyhyyttä, joten luontevinta on rukoilla omassa huoneessaan Isää, joka on salassa.
Kristillisistä arvoista luopuminen alkoi pian Jeesuksen kuoleman jälkeen kirkon byrokratisoiduttua.
Siitä kielii Suomen luterilaisen kirkon pappien ja piispojen samaistuminen historiassa aina lähes saumattomasti oikeistoon, kun taas vasemmistolaisuutta on kartettu kuin ruttoa.
Matti Hoviseppä,
kirjailija,
luterirovastin
tyttärenpoika
