<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vuoden 1918 veljessota

oli klassinen luokkasota

 

 Historiantutkijoiden olisi ymmärrettävä vuoden 1918 sisällissotaan liittyvä yksinkertainen tosiasia.

 Köyhälistön arkaainen viha ja kostonhalu eivät tupsahtaneet taivaalta tai tyhjästä, vaan ne sikisivät arkisesta elämästä, joka koettiin äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi.

 Kirjailija Väinö Linna arveli, että kansalaissotaan ajauduttiin laukaisematta jääneiden sosiaalisten patoutumien vuoksi.

 Torpparivapautuksen ja kunnallislainsäädännön viivästyminen olivat Linnan mielestä merkittäviä sisällissodan sytykkeitä.

 Kunnallisen äänioikeuden sutjakampi myöntäminen myös työväestölle olisi saattanut sitoa sen vankemmin yhteiskuntaan ja laimentanut palavia mieliä.

 Omistava luokka tukeutui loppuun asti tsaarinvaltaan, joka antoi sille parhaimman selkänojan pysytellä vallassa.

 Oikeisto vetkutteli ja kaarteli itsenäisyysasiassa, kunnes Venäjällä puhkesi vuoden 1917 marraskuussa bolshevikkien vallankumous: porvaristo käänsi silmänräpäyksessä kelkkansa ja tahtoi heti itsenäisyyden.

 Sosiaalidemokraattinen puolue oli 1900-luvun alkuvuosista lähtien ensimmäisiä itsenäisyyden kannattajia. Se uskoi, että työläisten ja vähäosaisten etuja olisi mahdollista ajaa hedelmällisimmin itsenäisessä Suomessa.

 Luokkien välisiä suhteita on tarkasteltava historiallisen ajankohtansa näkökulmasta.

 Yksikään poliittinen ryhmä Suomessa ei voinut vuosina 1917-1918 tietää, minkälainen kyky itänaapurin uudella valtiosysteemillä olisi toimia tehokkaasti ja tuottaa uudistuksia.

 Voidaan perustellusti väittää sekä punaisten että valkoisten nousseen barrikadeille luokkanäkökulmasta eli vuoden 1918 sisällissota oli luonteeltaan klassinen luokkasota.

 Suomi oli julistautunut porvaripuolueiden johdolla itsenäiseksi joulukuussa 1917, joten kyse oli itsenäisyyden sisällöstä, ei vapaudesta sinänsä.

 On kuitenkin muistettava, etteivät 2000 jääkäriä lähteneet Saksaan hankkimaan sotilastaitoja käyttääkseen niitä veljiään vastaan, vaan irrottaakseen rakkaan isänmaan tsaristisen vallan ikeestä.

 On helppo yhtyä jälkikäteen niihin, jotka ovat luonnehtineet valkoisten voittoa Suomen onneksi, lottovoitoksi.

 On vaikeaa uskoa, että punaisten johtama Suomi olisi kyennyt säilymään aidosti itsenäisenä. Siitäkin huolimatta, että punaisten valtuuskunta antoi asiaa koskevan selkeän ja johdonmukaisen julistuksen.

 Teoreettisella viitekehyksellä on taipumus tuupata tutkijoiden kynää aina siihen suuntaan, mikä on kulloisenkin yhteiskuntajärjestelmän käytäntö.

 Nyt eletään ankarassa markkinataloudessa ja saadaan myös siitä kumpuavia näkökulmia ja päättelyjä kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksenasetteluihin.

 Kuinka merkillisen paljon samanlaisia piirteitä kansainvälisten massainvestointien äkillisillä liikkeillä onkaan Marxin ennustaman kansainvälisten pääomien yhdentymisen kanssa?

 Virallisten tilastojen mukaan valkoinen terrori listi n. 8300 punaista, eli viisinkertaisen määrän verrattuna punaisten tekemiin teloituksiin.

 Lisäksi vankileireillä menehtyi yli 12 000 punakaartilaista.