Parahin Lukijakuntani
 
Suomessa on viime vuosina ylistetty maatamme muun muassa sananvapauden kauneimpiin kuuluvana kehtona.
 Lähetin oheisen mielipidekirjoituksen Uuden Suomen nettilehteen ja Aamulehden normaaliin paperiversioon.
 Tulos - nolla.
 Ei julkaistu.
 Ehkäpä tekstin sisältö alkoi mennä liiaksi totuuden puolelle...
 
Matti Hoviseppä
blogisti
Varsova, Puola
 
 
Toivon mitä kohteliaimmin Mielipide-palstaltanne tilaa oheiselle kirjoitukselle.
 
Kunnioittaen:

Matti Hoviseppä
valtiotieteen maisteri,
kirjailija
Ul. Danilowiczowska 11 m.5
00084 Warszawa, Polska
 
 
Raamatun sanaa on tulkittu aina
yhteiskuntasuhteiden perusteella.
 
 Suomen luterilaisen kirkon papit ja piispat ovat samaistuneet aina lähes saumattomasti oikeiston ja porvariston mahtipuolueisiin, Maalaisliitto-keskustaan ja Vanhasuomalaiset-kokoomukseen.   
 Kirkonmiehet karttavat yhä vasemmistolaisuutta, ja ani harvassa ovat olleet papit ja rovastit, jotka ovat uskaltaneet pyrkiä maamme itsenäisyyden aikana eduskuntaan sosiaalidemokraatteja vasemmalla olevista puolueista.
 Sen sijaan Jeesus kaataa Raamatussa rahanvaihtajien pöytiä, esittää kamelin, neulansilmän ja rikkaiden välisen mahdottoman yhtälön sekä asettuu puheissaan säännöllisesti köyhien ja kaltoin kohdeltujen puolella.
 Miksi kaksinkertainen pääministeri ja luterilaisen kirkon arkkipiispa, Helsingin käytännöllisen yliopiston teologian professori Lauri Ingman halusi ahertaa kokoomuksessa, jossa ei ole koskaan pantu edes tikkua ristiin tavallisten työläisten ja kansalaisten puolesta - köyhistä puhumattakaan?
 Heille tarjottiin elämäneväiksi lähinnä synnintuntoa, armoa, rukoilua, jotka antaisivat kaiken hyvän sitten tuonpuoleisessa.
 Ihmettelin jo nuorena poikana, miksi Jeesuksen puheet innostivat kirkonmiehiä puolustamaan mammonanomistajien ja yleensä hyvin toimeentulevien etuja sekä tukemaan yltiöisänmaallisuutta.
 Kirkonpalvelijoiden käyttäytymistä lienee mahdollista ymmärtää vain palaamalla vaikkapa 1800-luvulle, sääty-yhteiskuntaan.
 Silloinhan ”Jumalalle otolliset” veljeilivät luonnollisesti lähes pelkästään aateliston ja porvariston kanssa.
 Kirkonmiehet eivät ymmärtäneet paljonkaan tavallisten työläisten ja köyhien arjesta. 
 Raamatun sanaa tulkittiin siis luokkasuhteiden perusteella, ja uskonnon institutionalisoiduttua se menetti alkuperäisen lähtökohtansa - Jeesuksen sanoma kääntyi päälaelleen.
 Valta, valvonta ja ulkokultaisuus lienevät kirkonpalvelijoiden luopumuksen suurimmat syyt.
 Kansalaiset on saatu uskomaan jumalan sijasta piispalliseen loistoon, joka viihtyy palatseissa.
 Sauvanomistajat tietävät, ettei ihmisiä voi saada uskomaan Jeesuksen kaltaiseen ryysyläiseen, jonka kirkkokansa luultavasti nauraisi pyhätöistä ulos.
 Tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard (1813-1855) syytti aikansa kirkkoa ja papistoa veijareiksi, jotka eivät uskoneet edes itse jumalaan.
 He tarjosivat saarnoissaan pahasti väljähtynyttä suolaa.
 On suorastaan kummallista, että kirkonpalvelijat ovat voineet vuosisatoja elää tällaisessa ristiriidassa.
 Monissa suvuissa pappisvirka on kulkenut saumattomasti, ilman epäilyjä raamatun oikeasta tulkinnasta, isältä pojalle.
 Ihan hätkähdin luettuani kohta eläkkeelle jäävän arkkipiispa Jukka Paarman puuttumista hiljattain ahneuteen.
 Hän neuvoi ”paljon varallisuutta omistavia antamaan ylimääräisestä rahastaan jaettavaksi niille, jotka kärsivät alituisesta puutteesta”.
 Mutta onko arkkipiispa Paarma itse ottanut vaarin omista ajatuksistaan, sillä tuoreiden verotietojen mukaan hänen verotettavat tulonsa ylittivät viime vuonna 100 000 euron rajan, ja summaa pönkitti vielä runsas 12 000 pääomatulo.
 Kaikki piispatason kirkonpalvelijoiden ansiotaso pyöri 100 000 euron tuntumassa.
 Miksi näiden hengenmiesten pitää tienata noin kolme kertaa ns. tavallista palkansaajaa enemmän?  
 Jeesus eli ihan toisella, vaatimattomalla tavallaan, yllään ihokas ja jalassaan sandaalit.
 Raamatun sanaan tukeutuen tuntuisi suorastaan hölmöltä ajatella, että ylösnoussut Vapahtaja ilmestyisi puhumaan vaikkapa Suomen eduskuntaan oikeiston suulla.
 Olisi jo korkea aika ruotia väitöskirjatasolla luterilaisen kirkon, oikeiston - erityisesti Kokoomuksen - ja vasemmiston keskinäisiä suhteita Suomessa vuodesta 1917 tähän päivään?
 
Matti Hoviseppä,
kirjailija,
luterilaisen rovastin
tyttären kuopus